Arvoisa puhemies! Tämän selonteon laatimisesta sovittiin vuonna 2009 eduskunnan hyväksyttyä uuden vähittäiskaupan aukioloa säätelevän lain. Selonteon johtopäätöksissä on esitetty hyviä täsmennyksiä aukioloaikoihin liittyen.

Lupamenettelyssä pitää jatkossakin voida noudattaa nykyistä käytäntöä, jossa poikkeuslupa on mahdollista hakea tietylle maantieteelliselle alueelle. Toimipaikkakohtaiseen poikkeuslupamenettelyyn meneminen lisäisi kohtuuttomasti kaikkien hallinnollista taakkaa.

Selonteossa esitetty täsmennys edustajan käytöstä on kannatettava. Lakia on muutettava siten, että säädetään mahdolliseksi hakea edustajan toimesta poikkeuslupaa jollekin maantieteelliselle alueelle. Tällainen edustaja voi olla esimerkiksi alueellinen kauppakamari. Tulisi myös säätää, että tämä edustaja voi hakea poikkeuslupaa tietyn alueen yritysten puolesta ilman jokaiselta yritykseltä erikseen kysyttävää valtuutusta. Tällä edistetään alueen yritysten ja elinkeinonharjoittajien reilua kohtelua. Poikkeuslupa-alueella toimivat kaupat päättäkööt sitten kuitenkin itse, ollako auki vai ei.

Poikkeuslupien myöntäminen tulee keskittää kuuden aluehallintoviraston sijaan yhteen aluehallintovirastoon, kuten täällä on monesti jo tänään todettu. Tällä varmistetaan poikkeuslupien myöntämisperusteiden yhdenmukaisuus ja tasapuolisuus kaikkia hakijoita kohtaan. Poikkeuslupamenettelyt voidaan hoitaa nykyisen hallintolain puitteissa, uusia erityisiä säädöksiä ei tarvita tässä suhteessa.

On kuitenkin viitteitä siitä, että aluehallintovirastot ovat välillä vaatineet poikkeuslupahakemuksiin liittyen myös sellaisia taustatietoja, joita ei ole olemassa tai joiden selvittäminen aiheuttaa merkittävää lisätyötä tai merkittäviä lisäkustannuksia. Muun muassa joissain tapauksissa on vaadittu kuntakohtaisia majoitustietoja, jollaisia ei edes ole olemassa kuin suurten kaupunkien osalta, ja on vaadittu myös alueen kautta kulkeneiden matkailijoiden lukumäärätietoja, vaikkei sellaisia asioita tilastoida julkisissa rekistereissä lainkaan. Esimerkiksi Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella on tai sen läpi kulkee tänäkin vuonna noin 12 miljoonaa venäläistä matkailijaa. Reilun ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi lupaprosessissa saisi vaatia vain sellaisia taustatietoja, jotka ovat olemassa julkisissa rekistereissä tai jotka voidaan ilman erityistä vaivannäköä tai kustannuksia hakijan puolesta selvittää ja toimittaa viranomaisille.

Viime vuosien poikkeuslupaprosessit kertovat, että on kolme yksilöitävää päivää, joille poikkeuslupia on haettu jatkuvasti ja aina myös saatu: loppiainen, helatorstai ja helluntaipäivä. Olen edelleen sitä mieltä, että nämä tulisi mainita laissa vapaan aukiolon päivinä. Näiden osaltahan on kysymys niin sanotuista arkipyhistä. Erityisesti Lappeenrannan ja Imatran alueella näiden pyhien merkitys on suuri. Lappeenranta ja Imatra ovat tällä hetkellä Suomen voimakkaimmin kehittyvät matkailun ja kaupan keskittymät Kymenlaakson ohella. Tästä syystä erityisesti Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnissa kauppojen vapaata aukioloa tulee viranomaisten taholta suosia mahdollisimman paljon. Edelleen tässä asiassa tarvitaan myös näkemystä ja kaukokatseisuutta erityisesti kaakkoisen Suomen matkailijamäärien rajun kasvun huomioimisen suhteen, kuten edustaja Urpalainenkin täällä äsken ansiokkaasti nosti esiin.

Vaikka vapaat aukioloajat ovat mielestäni kannatettavia ja niitä kohti tulee pyrkiä, on myös huomioitava yrittäjien jaksaminen. Kaikki elinkeinonharjoittajat eivät voi palkata itselleen apulaisia kovinkaan helposti. Yrittäjien tulee voida pitää vapaapäiviä, eivätkä kauppakeskusten vuokrasopimusten ehdot tai niiden käytännön soveltaminen saa olla niin kuristavia, ettei yrittäjälle jää vapaapäivää.

Jukka Kopra, Eduskunta, 20.2.2013.
Valtioneuvoston selonteko kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista
Lähetekeskustelu

Luettavissa myös Eduskunnan sivuilta:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_11_2013_vp_1_78_78_p.shtml