Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä esitetään yleistä kilometrikorvausta alennettavaksi 45 sentistä 43 senttiin. Sen lisäksi vuoden 14 alusta otetaan käyttöön 15 000 kilometrin raja, jonka ylittävältä osalta maksetaan vain 55 prosenttia yleisestä kilometrikorvauksesta per kilometri.

Tarkoitus on siis poistaa verovapaaseen kilometrikorvaukseen sisältyvää ylikompensaatiota, mikä on osittain perusteltua. Verotukien kriittinen tarkastelu on tarpeen. On muistettava, että jos todelliset työmatka-ajon kustannukset ylittävät verovapaan korvauksen, ne ovat tulonhankkimiskuluja ja siten jo sellaisinaan vähennyskelpoisia.

Suurimmalle osalle työtehtävissään omaa autoaan käyttämään joutuvista asia on triviaali, sillä ei ole suurempaa merkitystä. Parin sentin muutos kilometrikorvauksessa ei ehkä kaada ketään, ovathan jo vaihtelut bensankin hinnoissa viikkotasolla jopa 10 sentin luokkaa tai jopa enemmänkin per litra.

Paljon ajavien, siis yli 15 000 kilometriä vuodessa ajavien, osalta esitys on hieman ongelmallisempi. Näitä autoilijoita oli noin 38 000 viime vuonna, ja on huomioitava, että hyvin monelle näistä kilometrejä tulee vuosittain paljon, paljon enemmän. Eräs tuntemani myyntiedustaja kertoi minulle tänään ajavansa vuosittain noin 70 000 kilometriä. Tällaisia kilometrimääriä ei kukaan ajele huvikseen, ja autokin hankitaan lähes ainoastaan työajoja varten.

Hallituksen esityksessä työmatka-ajoon käytettävän auton keskihinnaksi todetaan noin 28 000 euroa. Varmastikin normaaliin perheajoon tällainen auto on riittävä, mutta halvalla kinnerillä ei ajeta kymmenientuhansien kilometrien vuosittaisia työajoja. Auto on matkatyöläisen toimisto, ja siinä vietetään vuosittain pitkiä aikoja. Tässä suhteessa hallituksen esitys lievästi lyö jaloille niitä työntekijöitä, jotka työnsä luonteen ja kilometrimäärien takia ovat pakotettuja ylläpitämään niin sanottua keskitasoa parempaa tai isompaa autoa. En usko, että nykyinen kilometrikorvausmenettely olisi tällaisessa tapauksessa kovinkaan ylikompensoiva.

Toki valtio tarvitsee kipeästi uusia verotuloja. Tälläkin keinolla niitä toivottavasti saadaan jonkin verran lisää, vaikkei aukotonta laskelmaa verotulojen kasvusta olekaan esitetty. Voi olla, että esitetyt verotuottolaskelmat on tehty yläkanttiin. Onko esimerkiksi työnantajilla halua maksaa verovapaan enimmäiskorvauksen ylittäviä korvauksia, vai löydetäänkö uusia toimintatapoja asian ohittamiseksi? Ruuvin kiristämisen sijaan meidän tulisi pohtia ja tehdä esityksiä, joilla yritystoiminta ja vienti saadaan kasvuun, jolloin verotulojakin alkaa kertyä valtion kassaan aivan toisella tavalla.

Pienehkönä uhkana on verotuksen muuttuminen monimutkaisemmaksi. 15 000 kilometrin yläraja ja sen valvominen lisää yritysten hallinnollista työtä. Niin ikään rajan ylittävästä korvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, mikä edelleen lisää tätä hallinnollista työtä.

Tämä säädös saattaa aiheuttaa myös muutostarpeita yritysten tietojärjestelmiin. On mahdollista, että palkansaajat tulevat nykyistä useammin vaatimaan kilometrikorvauksella korvaamatta jäävän osuuden vähentämistä tulonhankkimiskuluna, mikä sekin osaltaan saattaa lisätä hallinnollista taakkaa niin yrityksissä kuin Verohallinnossakin.

Jukka Kopra, Eduskunta, 22.11.2012.
Hallituksen esitys eduskunnalle kilometrikorvausta koskeviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön
Ensimmäinen käsittely

Luettavissa myös Eduskunnan sivuilta:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_115_2012_vp_4_4_59_p.shtml