Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on keskittynyt turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa koskevassa lausunnossaan lähinnä kolmeen asiaan. Nämä kolme näkökulmaa ovat Puolustusvoimien rahoituksen riittävyys, kyberturvallisuus ja -puolustus sekä pohjoismainen yhteistyö.

Kaikille meille on selvää, ettei Puolustusvoimien rahoitus ole tällä hetkellä tarpeiden tasalla. Käynnissä oleva rakenneuudistus ja ankara säästökuuri muodostavat riskitekijän. Kuten valiokuntakin lausunnossaan toteaa ja kuten täällä lukuisissa puheenvuoroissa on huolta kannettu, on erittäin tärkeää, että vuonna 2015 Puolustusvoimien rahoitus ja toimintaresurssit sekä hankinnat palautetaan sille tasolle, jolla niiden kuuluu olla. Tason kuuluu olla sellainen, että voidaan asianmukaisesti harjoitella ja kouluttaa reserviä sekä tehdä tarvittavat materiaalihankinnat varastojen ylläpitämiseksi. Mielestäni Puolustusvoimien rahoitustaso tulee mitä pikimmin nostaa noin 1,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä takaisi riittävät toiminnalliset resurssit sekä mahdollistaisi toimintojen kehittämisen.

Kyberturvallisuus ja kyberpuolustus ovat kriisi kriisiltä yhä merkittävämmässä roolissa. Valtioneuvosto on laatinut Suomen kyberturvallisuusstrategian, jonka yksi osa-alue on kyberpuolustus. Kyberturvallisuuden kokonaisuudesta vastaa valtioneuvosto Viestintävirasto toimeenpanijanaan. Kyberpuolustuksesta taas vastaa Puolustusvoimat. Näitä kahta asiaa ei pitäisi sekoittaa keskenään.

Suomessa on perinteisesti ollut hyvä tietoliikenne- ja ohjelmistotekniikan alan osaaminen. Tätä osaamista pitää nyt hyödyntää kyberpuolustusta kehitettäessä. Puolustukseen pitää satsata riittävästi. Jos kyberpuolustus ei meillä vielä ole muihin aselajeihin rinnastettava aselaji, niin kaukana ei ole se tulevaisuus, jossa se on painoarvoltaan vähintään yhtä tärkeä kuin perinteiset aselajit. Tämän takia on tärkeää, että kyberpuolustuksessa käytetään mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia menetelmiä ja taktiikoita. Ehdottomasti on oltava kyky vaikuttaa vihollisen tai ennakoidun vihollisen järjestelmiin haluttuna hetkenä, suomeksi sanottuna: pitää olla kyberhyökkäyskyky. Tuli ja liike ratkaisevat myös kyberavaruudessa.

Arvoisa puhemies! Minusta Suomen tulisi pikimmiten (Kari Rajamäki: Yritetään pysyä kuitenkin maanpinnalla!) hakea Naton täysjäsenyyttä. Nykyinen hallitusohjelma ei sitä mahdollista, joten meidän on tyytyminen tähän välitilaan, jossa järjestelmämme ovat Nato-yhteensopivia: yhteistyö toimii, mutta jäseniä ei olla.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on todella kaunis ajatus. Mitäköhän se käytännössä voisi olla? Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä. Puolueettomia ovat Ruotsi ja Suomi. Ruotsin sotilaallinen vaikutuskyky on viime vuosina rapautunut olennaisesti. Toki voimme tehdä materiaalihankintoja yhdessä, näin ehkä jopa säästää, mutta on pidettävä mielessä, ettei tämä ole sotilaallista puolustusyhteistyötä. Siihen tarvitaan sotilasliittoa. Onko Ruotsi sellaiseen valmis?

Arvoisa puhemies! Kaikkein parasta olisi – jalat tukevasti ilmassa sanoen – että EU muodostaisi keskuudessaan oman sotilaallisen puolustusliiton. Silloin olisivat kaikkien intressit selvillä ja olisi yhteinen päämäärä: Euroopan turvallisuus ja rauha. Tällainen puolustusliitto olisi myös globaalisti ajatellen merkittävä voimatekijä.

Jukka Kopra, Eduskunta, 7.5.2013.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012
Ainoa käsittely

Luettavissa myös Eduskunnan sivuilta:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_49_2013_vp_1_89_89_p.shtml