Juhlapuhe, Jukka Kopra, Lappeenrannan Lyseon Lukio, Itsenäisyyspäivän juhla / Ylioppilasjuhla 2010

Arvoisat tulevat ylioppilaat, arvoisa rehtori ja opettajat, hyvät juhlavieraat

Vietämme kaksinkertaista juhlapäivää. Abiturientit painavat kohta hohtavat valkolakkinsa päihinsä ja saavat ylioppilastodistuksensa. Samalla juhlistamme itsenäisen Suomen 93 itsenäisyyspäivää.

Itse koen oloni nyt hyvin nostalgiseksi. Kävin 1980 luvulla ensin Lönnrotin yläastetta ja sitten Lyseon Lukiota näissä rakennuksissa ja osallistuin ylioppilaskirjoituksiin tässä salissa vuonna 1987. Ensimmäistä kertaa pidin itsenäisyyspäivän juhlapuheen täällä -80-luvun alkupuolella ja minulla on ilo olla tässä kunniatehtävässä nyt jo neljättä kertaa.

Paikat ovat täällä edelleen hyvin tuttuja ja samannäköisiä kuin silloin ennen. Remontteja on tehty ja monilta osin – erityisesti tämän rakennuksen osalta – tilat ovat uudessa uskossa. Vanhaa pintaakin näkyi jossain olevan ja toivotaan, että jo suunniteltu Lyseon peruskorjaus saadaan alkamaan mahdollisimman pian. Kohta 120-vuotias koulumme ansaitsee parhaan mahdollisen huolenpidon.

Hyvät kuulijat,

Suomen tie itsenäiseksi valtioksi ei ole ollut helppo tai tuskaton. Itsenäisen Suomen valtion syntyminen valitettavasti vaati verta ja kyyneliä. Tänä päivänä voimme kuitenkin olla kiitollisia niistä uhrauksista, joita iso-isoisämme aikoinaan tekivät. Suomea alettiin kehittää kestävien arvojen – tasa-arvon ja demokratian – varaan heti alusta pitäen ja nämä arvot ovat meillä kantavana voimana tämänkin päivän Suomessa.

Itsenäisyyttä on jouduttu puolustamaan useaan kertaan itsenäistymisen jälkeen. Melkein päivälleen 71 vuotta sitten Neuvostoliiton pommikoneet mylvivät Suomen taivaalla kylvien kuolemaa. Alkoi talvisota. Stalin ja neuvostojohto pyrkivät pakolla saamaan Suomen haltuunsa. Suunnitelmana oli valloittaa Suomi nopeasti ja sen jälkeen alistaa meidät neuvostosorron ja kommunismin alle eliminoimalla älymystö sekä muut yhteiskunnan kantavat voimat. Mm. Katynin metsään silloiseen Neuvostoliittoon oli varattu joukkohauta-alue 20 000 suomalaiselle upseerille ja yhteiskunnalliselle vaikuttajalle.

Heikosti varustautunut Suomi taisteli yhtenäisenä ylivoimaista vihollista vastaan.  Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin. Stalinin suunnitelma eliminoida Suomi ei onnistunut. Kymmenet tuhannet suomalaiset kuolivat tai haavoittuivat. Katynin metsän joukkohautoja ei kuitenkaan täytetty suomalaisten ruumiilla – sen sijaan paria kuukautta myöhemmin siellä teloitettiin ja sinne haudattiin n. 22 000 puolalaista upseeria ja älymystön edustajaa Neuvostoliiton Puolan valloitusretken päätteeksi. Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 raskaaseen rauhaan.

Jatkosodassa Suomi pyrki valloittamaan takaisin talvisodassa menettämänsä alueet.  Samaan aikaan melkein koko Eurooppa alkoi olla sodassa ja pieni Suomi tukalassa asemassa sotivien suurvaltojen naapurina. Sota päättyi monen vuoden jälkeen Suomen juuri ja juuri pystyttyä torjumaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella 1945. Menetimme mm. Karjalan ja jouduimme jälleen tekemään raskaan rauhansopimuksen, mutta tärkeintä oli, että miekat pantiin tuppeen ja rauha saatiin aikaiseksi.

Noin 100 000 suomalaista antoi sodissamme suurimman mahdollisen uhrin puolustaessaan kotimaataan – henkensä. Olkaamme ikuisesti kiitollisia niille ihmisille, jotka puolustivat Suomea.

Toisenlaista itsenäisyyden puolustamista oli myös sotien jälkeinen aika ja 1960-70 -lukujen ”vaaran vuodet”. Tuolloin Neuvostoliitto pyrki erilaisilla painostuskeinoilla ohjailemaan Suomen toimintaa ja edistämään vallankumousta Suomessa kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän aikaansaamiseksi. Moni suomalainenkin yli puoluerajojen valitettavasti siihen aikaan höynähti Neuvostoliiton järjenvastaisen poliittisen järjestelmän puolestapuhujaksi. Meillä oli kommunistista puoluetta, taistolaisia ja muita kuppikuntia jotka pyrkivät horjuttamaan vakaata suomalaista yhteiskuntaa ja muuttamaan olosuhteita otollisemmiksi kommunistien vallankumoukselle. Onneksi suurin osa Suomen kansasta oli jääräpäistä eikä alkanut liehitellä tuon ajan virtauksia.

Tähän liittyen presidentit Paasikivi ja Kekkonen tekivät Suomen olemassaolon kannalta kriittisen tärkeää työtä toteuttamalla äärimmäisen taitavaa, nokkelaa ja ovelaa politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon. Lähinnä heidän ansiotaan on, etteivät itänaapurin painostustoimet koskaan muuttuneet konkreettiseksi sekaantumiseksi Suomen asioihin.   Kekkonen onnistui myös kehittämään idänkauppaa merkittävästi siten, että sillä oli suuri osavaikutus koko Suomen teollistumiselle ja hyvinvointivaltion syntymiselle.

Neuvostoliitto sortui omaan mahdottomuuteensa parikymmentä vuotta sitten ja eikä Suomea enää sen jälkeen ole uhannut pakkointegraatio ”idän unioniin”. Normaali naapurusten välinen yhteiselo alkoi. Tänä päivänä suhde Suomen ja Venäjän välillä kanssa on tasapainoinen ja ongelmaton. Kanssakäyminen naapurin kanssa on mutkatonta ja kaupankäynti sujuvaa, minkä erityisesti me lappeenrantalaiset hyvin tiedämme.

Jälkikäteen ajateltuna rauhansopimukseen kuulunut sotakorvausvelvoite oli merkittävä katalyytti Suomen teollistumiselle. Erityisesti metsä- ja metalliteollisuus kasvoivat Neuvostoliiton viennin myötä voimakkaasti. Suomi teollistui ja kehittyi muutamassa vuosikymmenessä agraariyhteiskunnasta moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi ja sen jälkeen yhdeksi maailman johtavaksi tietoyhteiskunnaksi.

Suomi on monilla mittareilla mitattuna yksi maailman menestyneimmistä maista.  Euroopan Unionin myötä maamme on kansainvälistynyt voimakkaasti ja suomalaisten yritysten mahdollisuudet toimia muun maailman markkinoilla ovat olennaisesti paremmat.  Suomalaista kulttuuria ja työskentelytapoja arvostetaan maailmalla suuresti ja meidän kannattaa myös muistaa itse arvostaa itseämme.

Samalla tosin globalisaatio on ikävällä tavalla iskenyt suonta Suomessa ja monet työpaikat ovat siirtyneet muille maille halvemman työvoiman luokse. Siksi olisikin suotavaa suosia suomalaista työtä ostamalla suomalaisia tuotteita ja palveluita mahdollisimman paljon.

Sen, että olemme Euroopan Unionin jäseniä tai sen, että toimimme kansainvälisesti ei pidä estää meitä olemasta ylpeitä suomalaisuudestamme. Terve kansallistunne ja kansainvälisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisiaan poissulkevia asioita.

Jos meidän hyvinvointimme perustui sotien jälkeen metsä- ja metalliteollisuuden kasvuun ja viime vuosituhannen loppupuolella ja nyt 2000 -luvun alussa lähinnä Nokian kasvuun ja sen mukanaan tuomaan varallisuuteen, niin mietityttää, minkä varassa olemme jatkossa.  Suomalainen osaaminen erityisesti korkean teknologian aloilla on maailmalla kovassa kurssissa. Uskon, että tämä ja nokkela liikemiestaito yhdistettynä uutteraan yritystoimintaan pitää meidät menestyneimpien kansakuntien joukossa jatkossakin.

Arvoisat tulevat ylioppilaat. Olette tehneet hyvän valinnan ja hyvää työtä valitessanne lukio-opinnot ja tavoitteeksi ylioppilastutkinnon. Vaikka tämän hetken muodin mukaisesti entistä useammat valitsevatkin ammatilliset opinnot, on ylioppilastutkinto tulevaisuuden kannalta erinomainen valinta. Teistä kasvaa tulevaisuuden Suomen johtajia. Nykyajan yhä kansainvälisemmässä maailmassa ihmisten välisessä kanssakäymisessä nk. klassisen sivistyksen merkitys on tärkeää sillä se edesauttaa kanssakäymistä ja suhteiden rakentamista kumppaneiden kanssa erityisesti työtehtävissä mutta myös vapaa-ajalla.

Hyvät tulevat ylioppilaat, onnittelen teitä pitkän työrupeaman päättymisestä ja valkolakista.  Haluan toivottaa teille onnea ja menestystä Suomen rakentajina ja johtajina. Sunnuntaina siniristiliput hulmuavat ja rauhoitumme itsenäisyyspäivän viettoon. Toivotan teille ja kaikille muille juhlavieraille hyvää itsenäisyyspäivää. Ja vielä teille, arvon tulevat ylioppilaat, mahdollisimman railakkaita ylioppilasjuhlia tänä iltana.