Lasten vanhempien tukiverkostot eivät toimi luontevalla tavalla tämän päivän Suomessa. Muuttaminen työn perään toisille paikkakunnille ja perhekäsityksen kaventuminen ydinperheen ympärille ovat aiheuttaneet sen, että tiukan paikan tullen lasten hoidon taakan jakajia ei välttämättä löydy lähipiiristä. Lisäksi ydinperhe tarkoittaa monesti yksinhuoltajaa pienten lasten kanssa.

Hyvällä vanhemmuudella on paljon painoarvoa Suomessa, mutta usein vanhempien omat kokemukset ovat ristiriidassa tämän kanssa. Hyvän vanhemmuuden odotukset muuttuvat huonon vanhemmuuden tunteeksi. Esimerkiksi ajan puute on huolilistan kärjessä.

Tavallinen perhe yrittää parhaansa mukaan toteuttaa perhekeskeisiä arvoja, mutta riittämättömyyden tunne on usein läsnä. Se ulottuu kaikkeen tekemiseen: työhön, kotiin ja harrastuksiin. Parisuhdeongelmat ja henkisten voimavarojen loppuminen ovat nuorten perheiden kasvava ongelma myös tilastojen mukaan.

Lapsiperheiden tukemiseen on löydettävä kokonaisvaltaisempia keinoja. Mm. perheen ja työpaikan välisiä ristiriitoja on lainsäädännöllisesti voitava vähentää.

Uusi eduskunta tulee pohtimaan nuoria lapsiperheitä koskevan vanhempainvapaajärjestelmän uudistamista. Vanhempainvapaiden uudistamista on ehdotettu toteutettavan ns. 6+6+6 -mallin mukaisesti. Mallissa vapaa muodostuisi kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi vanhempien jaettavissa ja yksi osa isälle. Se on hyvä keskustelun pohja. Lopullisen mallin on oltava sellainen, että se on reilu molemmille sukupuolille ja mahdollisimman ristiriidaton työelämän realiteettien kanssa. Tällä tavoin oikeuksien käyttö myös varmistetaan käytännössä.