On ollut hämmentävää seurata aluettamme koskevaa kielikeskustelua koskien venäjän kielen asemaa. Mahdollisuus valita venäjän kieli ruotsin kielen sijaan on tuonut esiin asenteita, joilla ei Itä-Suomen tulevaisuutta edistetä millään tavoin. Parhaat asiantuntijat lastemme kielivalinnoille tuntuvat löytyvän ruotsinkielisiltä rannikkoseuduilta.

Itä-Suomen kuntien vireillä olevia aloitteita venäjän kielen opiskelumahdollisuudesta ruotsin kielen sijaan on tyrmätty niin kovaan ääneen, että ensisijaisena motiivina ei voi olla Itä-Suomen lasten tulevaisuuden ajatteleminen. Pohjanoteerauksena oli entisen pääministeri Paavo Lipposen varoitukset itä-suomalaisten ghettojen syntymisestä, jos annetaan mahdollisuus valita venäjän kieli ruotsin kielen sijaan. Asiahan on päinvastoin. Kielipolitiikan joustamattomuus vaikeuttaa sopivien valintojen tekemistä, joilla tulevaisuuden osaamistarpeet turvataan.

Tulevaisuuden hyvinvointi edellyttää tarpeellisimpien kielten osaamista ja Itä-Suomessa venäjän kieli on ruotsin kieltä tärkeämpi. Kyse on myös laajemmasta, koko Suomen hyvinvointia koskevasta asiasta. Esimerkiksi Lappeenrannan ja Imatran seutu tuottaa jo tällä hetkellä Venäjää koskevaa osaamista, josta koko Suomi hyötyy ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Tämän kehityksen estäminen ei hyödytä edes suomenruotsalaista väestöä.

Asian ydin on siinä, päättävätkö itäsuomalaiset vanhemmat itse siitä mikä on heidän lapsilleen tulevaisuudessa tärkeää kieliosaamista vai uhrataanko lastemme mahdollisuudet tehdä itsenäiset kielivalinnat pienenevän ruotsinkielisen väestön edunvalvontaan.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös:

Vartti Etelä-Karjala 9.1.2011
Etelä-Saimaa 8.1.2011