Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainaan on kohta käyty jo vuosi. Venäjän raakuudet, sodankäyntitapa ja johdon ilmaisevat strategiset tavoitteet alleviivaavat sitä, että ainoat keinot saada rauha aikaiseksi on Venäjän johdon kukistaminen tavalla tai toisella. Moskovan nykyisen hallinnon allekirjoittama rauhansopimus toisi todellisuudessa vain muutaman vuoden tauon sotimiseen, ei poistaisi Venäjän imperialistisia pyrkimyksiä.

Suomi on antanut Ukrainalle laajasti tukea

Suomi on tukenut Ukrainaa 12:lla puolustusmateriaalia sisältävällä tukipaketilla, joiden yhteenlaskettu arvo on noin 590 miljoonaa euroa. Pakettien sisältöä ei kerrottu, mutta julkisuuteen annetuista tiedoista voi päätellä, että ne koostuvat puolustusvoimien luovuttamasta materiaalista. On oikein, että Ukrainaa tuetaan puolustustaistelussa Venäjän hyökkäystä vastaan. Tämä pitää kuitenkin tehdä maamme puolustuskykyä vaarantamatta ja tulevaisuuden riskit huomioiden.

Mikään ei viittaa siihen, että Venäjän aloittama sota olisi piakkoin päättymässä. Se saattaa jatkua vielä vuosikausia. Lännessä ja erityisesti Suomessa syntyy ennen pitkää tilanne, ettei tavaraa riitä varastoista luovutettavaksi. Tämä voi olla myös yksi Venäjän tavoitteista: pyrkiä pitkäkestoiseen kulutussotaan, jossa katsotaan kumman osapuolen rahkeet riittävät pidempään. Sota voi ajautua tilanteeseen, että se osapuoli voittaa, jonka sotatarviketuotannon pitkäkestoinen teollinen suorituskyky ja logistiikka toimii paremmin.

Ukrainan tukeminen mietittävä uusiksi

Suomessakin kannattaisi suunnitella Ukrainan tukemista ja omien puolustusmateriaalivarastojen uudistamista pitkällä tähtäimellä. Kotimainen puolustusvälineteollisuus tulee saada pyörimään täydellä teholla ja tuottamaan tarvittavaa materiaalia. Tätä edistäisi se, että tukipakettien kasaamisen sijaan Suomi antaisi Ukrainalle valtuudet tilata suoraan tarvitsemiaan välineitä maamme teollisuudelta. Maat voisivat yhdessä määritellä, mitä Ukraina hankkii ja mikä on hintakatto. Suomessahan tuotetaan paljon erityyppistä välineistöä ja ammuksia, joita Ukraina tarvitsee. Suomen valtio voisi maksaa tietyn osan ostoista tai antaa tuottajille maksutakuun, mikäli Ukraina ostaa materiaalia omilla varoillaan. Tämänkaltaisessa hankintamallissa voitaisiin hyödyntää myös mahdollisia kansainvälisiä tukia.

Teollinen mittakaava

Edellä kuvatulla tavalla toteutetut Ukrainan suorahankinnat auttaisivat maamme puolustusvälineteollisuuden kapasiteetin kasvattamisessa, mistä olisi hyötyä myös Puolustusvoimiemme hankintoja ajatellen. Nykyisen kaltaisten apupakettien kasaaminen on välttämätöntä ja tarpeellista, mutta kuitenkin lyhytnäköistä. Suomen ja koko lännen puolustustarviketeollisuuden tuotannon roima kasvattaminen takaa sen, että materiaalia riittää pitkäkestoiseenkin sotaan. Jos tämä tehdään nyt teollisessa mittakaavassa uskottavalla tasolla, saattaa Venäjäkin uskoa, että sen kannattaa perääntyä. Voi olla, että näin toimien tuotetaan Ukrainalle ja läntisten maiden armeijoille runsaat määrät taistelumateriaalia, jota kenties ei koskaan käytetä. Hinta on silti halpa, jos näin saadaan Venäjä vetäytymään ja lopettamaan sotiminen.