Yrittäjien kanssa keskustellessani yleisenä huolena esiin nousee työntekijöiden saatavuus ja yllättävää kyllä – monien työhaluttomuus. Ilmiö on huolestuttava. Suomalaiset ovat kuitenkin perinteisesti ahkeraa ja työteliästä kansaa.

Jotkut tuntuvat pitävän normaalina tai itsestäänselvänä, että toiset maksavat ylöspidon, jollei omia työ- tai opiskeluhaluja ole. Selvää on, että meidän pitää välittää toisistamme ja auttaa apua tarvitsevia. Liian moni kuitenkin liftaa tänä päivänä suomalaisen yhteiskunnan kyydissä muiden kustannuksella.

Onko käynyt niin, että oikeasti apua tarvitsevien tueksi luotua järjestelmää järjestelmää käytetäänkin nyt väärällä tavalla hyväksi henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi? Esimerkiksi toimeentulo- ja asumistukimenot ovat kasvaneet ennätysluokkaan samalla, kun vapaita työpaikkoja on enemmän kuin vuosikymmeniin.

Vastikkeettomasta toimeentulotuesta tulee siirtyä siihen, että terveiden ja työkykyisten kansalaisten on haettava aktiivisesti töitä, kouluttauduttava tai oltava työkokeiluissa. Alle 30-vuotiaiden työttömien paikan on oltava mieluummin koulun penkillä kuin passiivisina toimeentulotuen saajina. Mallia tähän voisi ottaa vaikka Ruotsista, jossa näin jo toimitaan.
Aktiivinen ja velvoittava osallistuminen vähentää myös nuorten syrjäytymisen riskiä, joka on suuri uhka suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomessa puhutaan paljon tasa-arvosta, tuloeroista ja oikeuksista jos vaikka mihin. Melko vähälle jäävät kuitenkin vaatimukset ihmisen omaan vastuuseen, itsensä kouluttamiseen ja kehittämiseen kannustamisesta. Nämä hyveet sekä ahkeruus ja työnteko ovat aiemmin toimineet moraalisina ohjenuorina maassamme. Niiden avulla Suomi on nostettu kehitysmaasta menestyväksi valtioksi.

Vaikka yhteiskunta tukee, auttaa ja kouluttaa meitä suomalaisia, niin usein kuulee silti syytöksiä eriarvoistamisesta. Tosiasiassa eriarvoisuus, kuten eivät tuloerotkaan, ole Suomessa kasvaneet. On kansantaloustieteellinen fakta, ettei tasapäistävällä ansaintapolitiikalla saada riittävästi uutta hyvinvointia aikaiseksi. On siirryttävä kansantulon tasauksesta kansantulon kasvuun.