Venäjä on hyökännyt suurella voimalla Ukrainaan ja paraikaa Ukrainan kansa käy sotaa Putinin lähettämiä murhaajia vastaan. Tilanne muistuttaa Suomen Talvisotaa 1939-40. Hyökkääjä on jälleen sama kuten asetelmakin: suuri maa Venäjä hyökkää pienempänsä kimppuun.

Venäjän ulkoministeri Lavrov puhuu kuin sadisti syyttäessään ukrainalaisia itseään siitä, että venäläiset tappavat heitä. Ukrainan päälle on kasattu ties mitä tekosyitä, mutta urhea vastarinta osoittaa, että Lavrovin ja Putinin käsitys kyvyistään on valheellinen.  Sodan julmien kasvojen paljastuminen kertoo myös sen, että tämän päivän todelliset fasistit käyttävät valtaansa Kremlistä käsin.

Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan miehittämällä Krimin 2014. Se kävi sotaa matalalla intensiteetillä kuten tiedetään. Kuitenkaan vuosi sitten kukaan ei olisi uskonut, että Venäjä todella hyökkäisi Ukrainaan massalla kuten nyt tapahtuu. Puoli vuotta sitten syksyllä, joukkojen keskityksien alkaessa, ei pääsääntöisesti silloinkaan vielä uskottu hyökkäykseen. Nyt tammi-helmikuun taitteessa hyökkäys oli yksi selkeä skenaario, jonka alkamisajankohtaa arvuuteltiin.  Jos länsi olisi vuonna 2014 puuttunut asiaan jämerämmin, kenties nyt käynnissä olevalta Venäjän valloitussodalta olisi vältytty. Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden.

Mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta? Sitä ainakin, että Putin halutessaan hyökkää sotavoimin naapurimaihinsa. Ja sitä, että emme voi vuotta pidemmälle tietää Venäjän mahdollisesta Suomeen kohdistuvasta hyökkäyksestä riippumatta siitä, mitä Moskovan juntta sanoo.

Miksi Putinin Venäjä näin tekee? Ensisijainen syy lienee poistaa näkyvistä se tosiasia, että Ukraina, veljeskansa, slaavilainen maa, on demokratian myötä alkanut menestyä paremmin kuin Venäjä. Kyllä Ukrainan kehitykselle on suuria haasteita edelleen, mutta se on Viron itsenäistymisen alkuvuosiin verrattavissa olevalla tavalla alkanut edistyä ja kansalaisten hyvinvointi kasvaa roimasti. Ukrainasta oli Viron lailla tulossa menestyvä demokratia. Toisin kuin Venäjä, joka on taantuva ja kurjistuva maa kyvyttömän johtonsa vuoksi. Venäjän epäonnistuminen näkyisi räikesti Ukrainan menestyksen rinnalla. Siksi on parempi käydä rikkomassa ja sotkemassa paikat.

Missä Venäjän valtion voimat liikkuvat, paikat rikkoutuvat, tuhoa tapahtuu ja jäljelle jää vain sotkua. Ukrainalaisten taistelu tätä hyökkäystä vastaan on urhoollista ja osoittaa, että kansakunta on yhtenäinen ja voimakas. Toivon, että puolustajat onnistuvat torjumaan hyökkääjän.

Euroopan luottamus Venäjään on tällä hetkellä nolla. Venäjä menetti kokonaisen eurooppalaisen sukupolven pysyvästi. Uusi luottamus ei ala rakentua, ennen kuin Venäjän johto on vaihtunut. Luottamuksen mahdollinen palautuminen Ukrainassa, Suomessa tai Euroopassa vie kymmeniä vuosia, eikä sekään ehkä riitä.  Sitä odotellessa, Venäjä tulee sulkea kansainvälisen järjestelmän ulkopuolelle kaikilta osin.

Mahtaa venäläistä diplomaattikuntaa hävettää. Tunnen heistä monia ja tiedän, että ovat taitavaa porukkaa, joka on nyt epäonnistunut täydellisesti. Vuosikymmenien positiivinen kanssakäyminen eurooppalaisten kanssa valui kerralla viemäriin.

Pehmeä voima? Eurooppalaisten ojennettuun käteen Venäjä iskee veristä nyrkkirautaa. Putinin Venäjä on pettänyt ihmisyyden kuten Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto aikanaan.

Venäjän brutaali aggressio Ukrainaa kohtaan merkkaa meneillään olevan aikakauden päättymistä Euroopassa. Asiat menevät vielä paljon pahemmiksi ennen kuin ne muuttuvat paremmiksi. Olemme historiallisessa käännekohdassa. Vain Kremlin kopla tietää, miten suuren palon jälkeen uusi aika Euroopassa alkaa.

Toivon, että kangerrellen käynnistynyt apu Ukrainalle menee perille ajoissa. Ukrainan asia on meidän asiamme. Sanktiot pitää saada päälle täydellä teholla. Yhteiset hankkeet Venäjän kanssa pitää ajaa alas. Venäjä tietenkin vastaa omilla pakotteillaan. Olkoon niin. Suomi maksaa pakotteista kovan hinnan, mutta se pitää hyväksyä. Vapaudella on hintansa ja se maksetaan joko rahalla tai ihmishengillä. Mieluummin rahalla.

Omalta osaltani määrittelen asian nyt niin, että nykyisen johdon alla Venäjän valtio on yleisvaarallinen uhka Suomen ja Euroopan turvallisuudelle ja tulemme vielä näkemään, missä määrin se kohdistaa Suomeen sotilaallista uhkaa. Venäjän kansa ansaitsee parempaa. Toistaiseksi meidän tulee varautua pahimpaan.