Kuluneen vuoden tapahtumat ovat nostaneet Suomen turvallisuuteen liittyvät seikat ennennäkemättömällä tavalla keskusteluun ja päätöksentekoon. Venäjän aloittama julma suurhyökkäys Ukrainaan, jossa Venäjä sumeilematta murhaa siviiliväestöä ja tuhoaa infrastruktuuria on osaltaan johtanut siihen, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on arvioitu uudelleen. On tehty monia turvallisuuttamme lisääviä toimia, joista merkittävin on Nato-jäsenyyden hakeminen.

Tärkeimpiä Suomen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin aito kansanvalta, oikeusvaltio, sananvapaus, tasa-arvo – toisin sanoen moderni länsimainen demokratia. Kun ihmiset voivat luottaa vallitsevaan järjestelmään ja vaikuttaa sen kehittämiseen, syntyy yhteiskunta, jossa halutaan olla mukana ja joka kykenee ihmisyyden saralla parempiin saavutuksiin kuin mikään muu aiemmin nähty malli. 

Historia osoittaa, että demokraattiset maat harvoin aloittavat sotia tai hyökkäävät toisiin maihin. Venäjä ei kansalaisten yrityksistä huolimatta ole kehittynyt demokratiaksi, vaan sinne on nykyisen johdon toimesta jalostettu autoritäärinen pakkovalta. Tällä on haitallinen vaikutus Venäjän naapurimaiden turvallisuudelle, mistä paraikaa käytävä Venäjän aloittama hyökkäyssota on yksi osoitus. Väitän, että jos Venäjällä olisi toimiva demokratia, ei se harjoittaisi tällaista karkeaa väkivaltaa vaan maa kykenisi inhimilliseen toimintaan.

Voisiko demokratisoitumiskehitys ja kansanvalta toteutua Venäjällä? Presidentti Putinin johdolla demokraattiset rakenteet ja kansalaisyhteiskunta on tosiasissa Venäjällä tuhottu. Nikolai II ei aikoinaan riittävällä tarmolla nitistänyt Leniniä, Stalinia ja kumppaneita ja vallankumousliike saattoi kehittyä tunnetuin seurauksin. Nykyinen Kremlin johto ei sorru samaan virheeseen, vaan vääränlaisia ajatuksia ajavia johtohahmoja kohtaa Svinhufvudin karkoitustakin julmempi kohtalo, ennen kuin mikään uusi ajattelu alkaa saada laajaa nostetta siipensä alle. Ison maan ja isojen poliittisten liikkeiden johtaminen vaativat kannatuksen lisäksi taitavia ja osaavia johtohahmoja, eivätkä tällaiset kyvyt nyt kehity Venäjällä. Siksi mitään yhden yön demokratisoitumisihmettä on turha odottaa. Aikanaan, ylimmän johdon vaihtuessa syystä tai toisesta lienee todennäköisintä, että nykyisen kaltainen meno jatkuu.

Venäjällä on paljon älykästä ihmisyyttä arvostavaa ja demokratiaa haluavaa väkeä. Potentiaalia inhimillisemmän yhteiskunnan rakentamiselle on, mutta sellainen ei voi syntyä pikavauhtia. Toisinajattelijat eivät saa mahdollisuutta kehittää kotimaataan ja viedä sen politiikkaa toiseen suuntaan, pelkkä aloitteleva kokeilukin palkitaan vähintään vankilatuomiolla. Kuinka mahdollisuuksia voisi sitten avautua? Kun Venäjä häviää aloittamansa hyökkäyssodan Ukrainassa ja joutuu vetäytymään, on mahdollista, että viimeistään tällöin nykyisen valtarakenteen perusteet hajoavat. Tämä luo mahdollisuuden kansanliikkeiden nousulle, uuden Venäjän synnylle ja uuden, rohkaisevan ajan alulle Euroopassa. Tällainen Venäjän aito demokratisoituminen on Suomen turvallisuuden kannalta parasta, mitä voi tapahtua.