Suomessa on liikaa sääntöjä. Jotta maamme voisi nousta nykyisistä vaikeuksista, niitä on vähennettävä sillä liikaa aikaa ja rahaa kuluu noudattamiseen ja valvontaan.

Tutustuin lähellä olevan viinitilan toimintaan. Tilalla tehdään käsityönä pieniä määriä viiniä ja lähiruokasäilykkeitä. Arki sääntöviidakossa on karua ja lannistavaa.

Viiniä voidaan luvanvaraisesti myydä omasta kaupasta. Kaupassa saa myydä viinin lisäksi tilan omia tuotteita, mutta ei naapurissa sijaitsevien juusto- ja marjatilojen tuotteita.

Jotta viinintekijä voi tarjota maistiaisia tai myydä lasillisen juotavaksi, on sitä varten oltava oma tilansa jossa on anniskeluoikeudet. Siellä saa myydä myös naapuritilojen tuotteita.

Näiden kahden tilan välillä ei saa olla suoraa kulkuyhteyttä. Miksei kaikki toiminta voi olla yksissä tiloissa?

Jos tilalla alettaisiin panna olutta köysi alkaa kuristaa kaulaa. Maistiaisia voidaan tarjota anniskeluluvan turvin, mutta jotta olutta voisi myydä ihmisille mukaan
olisi perustettava vielä elintarvikekioski. Kolmatta rakennusta ei tämän takia kannata rakentaa ja näin lannistetaan taas yksi liikeidea.

Tilanne pahenee kun naapuruston tuottajat haluaisivat toimittaa tavaransa tuottajatorille yhdistetyllä kuljetuksella. Ei onnistu, sillä tähän tarvitaankin ammattipätevyyden omaava koulutettu autonkuljettaja. Tällaista ei ole, joten tuottajat ajelevat sitten peräkanaa puolitäysillä pakettiautoillaan.

Sääntöviidakko on syntynyt vuosikymmenien aikana. Maan hallitus on alkanut puuttua asiaan, mutta tuloksia ei vielä näy. Seuraavissa vaaleissa valittavan eduskunnan on puututtava tähän kovalla kädellä. Viranomaisille on myös annettava enemmän soveltamisen ja harkinnan varaa. Terve järki on otettava käyttöön.