Eduskunnassa käsiteltiin viime torstaina hallituksen tulevaisuusselonteko. Selonteossa esitettiin pohdintoja millainen Suomi ja maailma on 2030-luvulla ja salissa käytiin puolivilkasta keskustelua aiheesta.

Samana päivänä julkistettiin myös filosofi Himasen kohua herättänyt tulevaisuustutkimus. Itse olen vasta nyt päässyt tuon 400-sivuisen teoksen loppuosaan, mutta en vielä kehu tai moiti sitä. Ihailen niiden professoristahojen omaksumiskykyä, jotka ovat aamukymmeneen mennessä kyenneet lyttäämään samana aamuna kello yhdeksän julkaistun tutkimuksen.

Samaten jotkut opposition edustajat käyttivät puheaikansa selonteon arvostelemiseen ”väärin sammutettu” -teemalla sen sijaan, että olisivat aidosti osallistuneet ajatustenvaihtoon maamme tulevaisuudesta. Mitä tästä voi päätellä?

Keskustelussa nousi esiin ajatus negatiivisuuden kierteestä ja henkisestä lamasta. Epäluulo on vallalla. Ympäristöä ja yhteiskuntaelämää havainnoituani olen tullut tulokseen, että väitteessä on perää. Ajatusmallimme tuntuu nykyisin monesti olevan, että ”pessimisti ei pety” ja parempi odotella mitä tuleman pitää.

Media uutisoi kaiken negatiivisen ajattelun kautta. Googlen tehtyä satojen miljoonien eurojen lisäinvestoinnin Haminaan valtakunnan päämedia otsikoi ”Googlen investointi ei tuo paljon työpaikkoja”. Ei ihme, että masentaa.

Maailma on viime vuosien aikana muuttunut enemmän kuin koskaan ja varsinkin täällä Etelä-Karjalassa. Perinteinen teollisuus supistuu koko ajan. Mitä käy Kaukaalle ja Stora-Ensolle kun nykyiset koneet tulevat käyttöikänsä päähän – rakennetaanko tänne uusia? En usko ja siksi meidän pitää keksiä täälläkin uutta ja hyödyntää niitä mahdollisuuksia mitä mm. rajan olosuhteet tarjoavat.  Kannattaako edes yrittää jos venäläisturismi joskus loppuu? Voi loppuakin, mutta sitä ennen on hyödynnettävissä lukemattomia liiketoimintamahdollisuuksia. Minusta ne kannattaa käyttää hyväksi – kaikki taloudellinen aktiivisuus ja ihmisten liikkuminen lisää hyvinvointia.

Ovatko perikansallinen periksiantamattomuus, yrittämisen halu ja tahto tehdä asiat kunnolla tukehtuneet sosiaaliturvaverkkoon ja tilalle on tullut pyrkimys pedata kaikki varman päälle? Ensinmainitut ominaisuudet tulisi palauttaa kunniaan. Epäonnistuinen pitää sallia. Rehellisen konkurssin tehnyt yrittäjä on saanut arvokasta oppia ja siksi lainsäädäntöä tulee kehittää että epäonnistumisen tuomat kokemukset saadaan käännettyä uudeksi menestykseksi.

Mitä meidän pitäisi tehdä?

Tulevaisuusseloteossa todetaan esimerkiksi, että yritysten perustamisen tulee Suomessa olla helppoa. Miksi ei samantien tehdä järjestelmää, jolla yrityksen voi perustaa netissä muutamassa minuutissa?

Edelleen, seloteon mukaan siirtymisen yrittäjätyön ja muun työn välillä tulee olla mahdollista ja työn tekemisen oltava aina kannattavaa. Joustavan sosiaaliturvan ja työtulon yhdistelmää voitaisiin alkaa kehittää samantien.

Kaikkein tärkeintä on se, että suomalaisten arvot ja asenteet hakeutuisivat positiivista lopputulosta kohti. Tärkeää muuttuvassa maailmassa on oppia ajattelemaan uudella tavalla.

Pitää uskaltaa ottaa riskiä ja tehdä asioita, joiden lopputulokseen voi uskoa mutta jota ei voi vielä nähdä.

Uutta ajattelutapaa voidaan hakea vaikkapa klassisen pessimistin ja optimistin erottamiseksi keksityn kysymyksen kautta: pöydällä on lasi, johon on kaadettu puoleenväliin vettä. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi? Minusta lasi on kokonaan täysi. Miksi?

Jukka Kopra, kok
Kaakkois-Suomen Kansanedustaja

Juttu on julkaistu myös Lappeenrannan Uutisten blogissa.