Arvoisa puhemies! Suomessa on nyt käynnissä maan historian suurin kunta- ja palvelu-uudistus, ja samassa yhteydessä kehitetään sosiaali- ja terveydenhoidon järjestämistä. On ilman muuta selvää, että nämä uudistukset ovat Suomen elinehto. Emme me yksinkertaisesti kykene ylläpitämään nykyisen kaltaista järjestelmää, vaan meidän on oltava proaktiivisia ja uudistettava rakenteita niin nopeasti kuin mahdollista. Nykyinen järjestelmä on kustannuksiltaan niin raskas, että ennen pitkää olemme pakkotilanteessa ja joudumme tekemään hätäratkaisuja, mikäli emme nyt toimi hallituksen viitoittamalla tavalla.

Toki sosiaali- ja terveysuudistuksen yksityiskohtien määrittely on vielä kesken. Päivänselvää mielestäni on kuitenkin, ettei keskustan esittämä suurmaakuntamalli ole oikea ratkaisu. Käytännössä se johtaisi siihen, että Suomessa olisi tosiasiallisesti noin 20 kuntaa, ja sitä tuskin kepukaan itse haluaa.

Hallituksen esittämä vahvan peruskunnan malli sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä on oikea tie. Ihmisillä on myös oltava mahdollisuus valita, kenen hoitoon haluavat mennä. Olen vakuuttunut siitä, että laaja palveluntarjoajakenttä pystyy tuottamaan palveluita ja hoitoja edullisemmin ja laadukkaasti. Tämä perinteinen kunnan tai terveydenhoitopiirin itsensä tuottama palvelu ei voi aina olla ainoa vaihtoehto. Meillähän on jo olemassa niin kutsuttu monituottajuusmalli ja ostoja yrittäjiltä ja yhteisöiltä tehdään paljon. Järjestelmää on suunniteltava ja kehitettävä sellaiseksi, että erityisesti paikallisten pienyrittäjien ja yritysten toimintamahdollisuudet ovat hyvät. Paras vaihtoehto ei todellakaan ole se, että markkinoilta ostettavia palveluja tuottavat vain monikansalliset suuryritykset. Se ei julkisen talouden kustannuksia pitkällä tähtäimellä säästä. Kysymys on siis, miten näitä ulkopuolisia resursseja parhaiten hyödynnetään ja miten julkinen palvelunjärjestäjä markkinoiden veturiorganisaationa muokkaa markkinoita joko harkitusti tai vahingossa.

Kun sosiaali- ja terveysuudistusta tehdään, meidän on siis oltava innovatiivisia ja ennakkoluulottomia. Yksityisille yrittäjille, olivat ne pien- tai suurempia yrityksiä tai järjestöjä, on annettava entistä paremmin mahdollisuuksia osallistua tähän tuotantoprosessiin. Meillä on jo olemassa täysin yksityisellä rahalla, ei-julkispalveluihin kuuluvat, toimivat markkinat sosiaali- ja terveysalalla. Näihin kuuluvat muun muassa vahvasti käynnistymässä olevat terveys- ja hyvinvointipalvelujen vientimarkkinat ja matkailu. Ottamalla yrittäjät, yritykset ja järjestöt mukaan palveluiden tuottamiseen myös julkiseen terveydenhuoltoon me voimme luoda vahvan uuden palveluteollisuuden alan, jolla on entistä suurempi merkitys myös viennin kannalta. Julkisen sektorin ostot yrittäjiltä, yksityisiltä palveluntuottajilta, edesauttavat vahvan sosiaali- ja terveyspalveluiden yritysten ekosysteemin syntyä, ja uskon, että tämän myötä on saavutettavissa monenlaisia tuottoja ja välillisiä kustannushyötyjä, joista emme vielä tiedäkään.

Mielestäni tässä yhteydessä tulee harkita myös palvelualoitteen käyttöönottoa kunnissa. Palvelualoitehan mahdollistaa sen, että yrittäjät tai kolmannen sektorin toimijat, siis järjestöt, voivat esittää vaihtoehtoisia, laadultaan parempia tai kustannuksiltaan tehokkaampia tapoja tuottaa kohteena oleva palvelu. Palvelualoitteen käyttöönotto ei automaattisesti velvoita kuntaa ostamaan palvelua ulkopuolelta. Kunnan tulee kuitenkin vastaanotettuaan uuden ehdotuksen arvioida ja vertailla omaa tapaansa tuottaa palvelu suhteessa esitettyyn malliin ja päättää toimenpiteistä arvioinnin jälkeen. Uskon, että tällainen palveluiden, kustannusten ja tulosten läpinäkyvyyttä lisäävä toimintamalli olennaisesti edistäisi palvelun laadun parantamista sekä kustannusten kurissa pysymistä.

Jukka Kopra, Eduskunnassa, 24.10.2012

Luettavissa myös Eduskunnan sivuilta: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_102_2012_vp_3_141_141_p.shtml